Sota on taidottomien poliitikoiden unelma

Sota ei ole pakollinen olotila ihmiskunnalle tai ihmiselle. 

Kulttuurievoluutio olisi voinut mennä toisin.



Aggressio on aktiivinen ominaisuus osalle ihmisiä vaistomaisena reaktiona mutta kuten tiedämme, useimmat ihmiset eivät halua tai uskalla reagoida aggressiivisesti vaikka olisi aihetta - vaikka aggressio on geneettisesti koodattu meihin ratkaisuvaihtoehtona, ihmisellä on useita kontrollisysteemejä sitä tukahduttamaan tietoisia ja tiedostamattomia.

Toisen aggressiota voi vastustaa aggressiolla, jotta aggressio ei hallitsisi vuorovaikutusta eli kulttuuria.

Siten sota ei ole  ominaisuus jos jokin taipumus voittaa kulttuurievoluution. Siitä, miten asiat ovat, ei voi päätellä sitä, mikä olisi ollut mahdollista. 



Tarkemmin tarkasteltuna sota ei ole lainkaan ominaisuus ja tämä on hyvin tärkeä ymmärtää kulttuurin olemuksen muutosten ymmärtämiseksi, ihmiskuvan ja  kulttuurin määrittelykriteereiden eli ideologian kannalta, kulttuurievoluution ei-biologisen prosessiolemuksen ja ihmisen käyttäytymisevoluution kannalta. Jos puolue, kuten kokoomus, näkee ihmiskuvan osana sodan välttämättömyyden kulttuurin osana, silloin on itsestäänselvää hyväksyä imperialismi ja mm. Irakin järjetön sota ja aggression äärimmäisin muoto eli ”ennaltaehkäisevä isku”.




Lähimmillä sukulaisillamme, Bonobo-apinoilla empatia ja seksuaalinen sosiaalisuus ilman seksuaalista omistamis-statuskulttuuria on tehnyt bonoboista taisteluita väistäviä hippjä aggressioita purkavien orgioiden avulla. Naarailla on tämän kulttuurin muodostamisessa tärkeä rooli. Seksillä voitetaan aggressio.

Bonobo-naaraat toimivat täysin eri tavalla kuin muut simpanssinaaraat. 

Empatiakin on vahva geneettisesti  ominaisuus, yhtä voimakkaampi kuin aggressio ja jopa vahvan mielihyväperiaatteen tukemana.



Psykopatian muodostuminen yksilötason psykodynamiikassa on surullinen taustavoima sodalle. Se on ilmiö, joka on selittävä mutta ei välttämätön ilmiö. 

Se, miten ihmiset  reagoivat, pohtivat ja luovat sääntöjä psykopaatin valtapyrkimyksiin on aivan toinen asia kulttuurina. 

Alistuminen ei ole itsestäänselvä ominaisuus vaan ihmisen taktisen pohtimisen tulos. 

Psykopaatti haluaa statusta ja tuntee mielihyvää muiden alistamisesta, heikkoudesta ja jopa kuolemasta. Toisten uhraaminen ikäänkuin lisää psykopaatin toimien asemaa, tärkeyttä ja painavuutta. Tietysti "taistelusaalis" on reaalinen todiste uhrien tärkeydestä valloitusretkellä olevalle psykopaatille. Taistelusaalis voi olla ylennys ja uhrit silloin ihmisiä, joiden tekojen hedelmät psykopaatti omii valheellisesti itselleen.

Sotaa ja valheita työpaikalla. 

Kulttuuri on ominaisuuksien "taistelukenttä" ja sota on yksi kulttuurimalli. 

Sota toimintamallina on  seuraamus pelon käsittelyn ja ryhmädynamiikan (eli kulttuurin) seuraamuksista, jotka ovat saaneet otteen kulttuurievoluutiossa.



Meksikossa oli kulttuuri muistaakseni n.4000-3000 eaa, joka oli totaalisen rauhallinen. Kalaruokaa, huumeita, huilumusiikkia ja tanssia. Tuhat vuotta, mikä todistaa aika paljon. Sen jälkeen veristen heimosotien ja ihmisuhrien kulttuureja. 

Ahneuskaan ei ole ominaisuus mutta yksilön psykopatian kehittymisprosessi lapsuudessa on lopulta psykopaatille ominaisuus, jolle ahneus on kaikki kaikessa.  

Masokistisen alistumisen tuottama mielihyvä turvasta suuren alfrauroksen hännystelijöille on yleisempi ominaisuus. 

Kirkko on korusanoilla tehnyt kansakunnallemme totaalisesta alistumisesta ja sokeasta uskosta valtaapitäviä kohtaan ihailtavaa kulttuuria.  Afganistanin sotakin on ev.lut. kirkon sponsoroimaa: siellä on ollut pappi aseen kanssa ampumassa eläviä kohteita NATO:n hengessä. 



    •    Jos otamme vertailtavaksi ilmiöksi  jonkin järjestön toiminnan kehittymisen ja sotahulluuden lopullisen päätepisteen Irakin sodan kannustamisena niin sellainen löytyy:


Sosiaalidemokraatit ja Lipponen on esimerkillisen loistava esimerkki siitä, kuinka johtajan luoma vahvuuden ja vallan hybris saa ryhmän hylkäämään ryhmän alkuperäisen ruhmäkulttuurin ja toimintaperiaatteet. 

Vaikka kuinka Lipponen ajoi sosiaalidemokraattien yhteiskuntanäkemystä romukoppaan niin puolueen sisällä kasvoi vain vallan ja poliittisen statusaseman kunnioittaminen Lipposen röyhkeyttä ihailemalla. Lipposesta tuli puolueen ylpeys ja sitä kautta puolueen hierarkiaa määrittävä seikka. Johtajaa kritisoivat työnnettiin ulkolaidalle. 



Ja lopulta jäsenistään välinpitämätön johtaja menee Washingtoniin vannomaan uskollisuutta valheiden sodalle Irakiin sekä CIA:n salaiselle sodalle eri maissa. 

 Poliittisen systeemin välineet eli vallan saavuttaminen tuli itsetarkoitukselliseksi ja  tärkeämmäksi kuin itse sisältö, solidaarisuuden ideologia ja humanistiset tavoitteet tasa-arvosta.


Soinikin kannatti päivän verran katolilaisten kenraalien johtaman Natoon liittymistä kesällä saadakseen Kataiselta kiinnostusta mutta hänen eduskuntaryhmänsä pisti Soinin ruotuun - vähintäänkin puolueen markkinointilauseiden takia.

    •    Miksi äänestämme psykopaatteja eduskuntaan ja ministereiksi, valtaan?

Miksi emme tunnista psykopatteja?

Ihailemme nyt kulttuurissamme varmuutta "epävarmuuden vastapainona", emme viisautta ja kriittisyyttä. 80-luvulla sosiaalidemokraatinen periaate veroprogressiosta oli itsestäänselvä aate ja eetos yhteiskunta-ajatuksena. Pankkimies Mauno Koivisto tuhosi kaiken turvautuessaan taloussotaan omaa kansaansa vastaan hyläten valtion periaatteet hyvinvointiyhteiskunnan takaajana, sokeaan kapitalismiin ja kilpailuideologiaan.

Ruotsista poikkeava tuhokapitalismi laman vastalääkkeenä oli vain omien poliittisten virheiden ja harhaluulojen peittelyä. Ja kansa alistui ja antoin laman aiheuttajien saada lisää valtaa syyllistämällä kansaa. Taas.

(Maunon oudot puheet Neuvostoliiton nostalgisesta ihailusta ja Suomen uskollisuudesta ovat vain hämäystä ja eivät kerro mitään Maunon reaalipolitiikasta runnovan pörssispekulaation ja pankkien sotakomentoon sisäpiiripeliin eksyneiden poliitikkojen aiheuttamassa lamassa) 

Vaikka emme ihaile julkisesti sotaa, äänestämme nyt eduskuntaan ihmisiä jopa vihreiden ja SDP:n puolueesta, jotka ihailevat amerikkalaisten sotatemmellystä ja pelottelua maailmalla sekä äärinationalisteja, jotka luulevat rasistista vihaa lääkkeeksi talousongelmiin (veroprogressiota he eivät voi ajatellakaan oikeistolaisesta maailmankuvastaan) ja jonkinlaisena heimomme turva-aatteena. 



Suremmissa infrakriisi-pohdinnassa kaikken suurin skenaario on kaikkeni pelottavin.
Suomella ei ole poliittisesti eikä käytännössä lainkaan strategiaa ja taktisia alkuresursseja tilanteeseen, jossa rajat sulkeutuisivat ja Suomi olisi yksin itseksensä!

EU-lobbaajat ovat torjuneet ja tuhonneet kaikki valtion omavaraisuusperiaatteet, mitä Suomella oli 70-luvulla.
 Suomalaisten omahyväisyys omasta rationaalisuudestaan on aika perusteetonta kun vähänkin raaputtaa historiaa.  Suomalainen eliitti on unohtanut varmistustoimenpiteet, "ettei lietsota epävarmuutta". Ennen  talvisotaa, vaikka Suomella oli rahan säästämiseksi täysin alimittainen armeija, silti ministeri Erkko uhosi ja kiljui Neuvostoliitolle olevansa silloisen Naton eli natsi-Saksan suojissa eikä suostunut diplomaattisiin myönnytyksiin. Kuinkas kävikään.

 Tämä rajojen avoimuusperiaate (unelma suuryrityksille) ja totaalisen kriisitilanteen kieltäminen on toiveena jotain aivan käsittämätöntä, kun katsoo useita eri skenaarioita, joita viime 100 vuottakin on hipaissut. Katsotaan vain että elämme bisnesmaailmassa, jossa kauppa ja pankki olisi liuottanut kaikki kriisit. 

 Tavallisten polttouunien asentaminen kerrostaloihin olisi pitänyt olla itsestäänselvyys kylmässä maassa mutta niin vain luotetaan öljyiseen bisnekseen. Käsittääkseni 40-50-luvulla oli säädöksiä polttouunien rakentamispakosta mutta sitten kapitalistinen positivismi voitti ja öljybisneksen lobbaus tehosi.

Mitä sotatila merkitsee poliitikoiden unelmissa?
Totaalista valtaa ilman demokratiaa.

II

Kuinka poliitikoiden fasismista tehdään talvisodan henkeä.
Miksi talvisodan henkeen vedoten vaaditan valtion tuhoamista? Miten voi olla mahdollista, että sodapropagandan mielikuvilla on onnistuttu myymään Kataisen unelma EU-virkamiesten orjina? Miksi perussuomalaiset eivät näe Kataista suurimpana ideologisena vihollisena vaan vasemmistoa, vihreitä ja erivärisiä ihmisiä? Riittääkö tosiaan vain oikeistolainen mielikuvasanasto tekemään perussuomalaisista kokoomuksen tukipuolueen?


Kun puhutaan talvisodasta ja jatkosodasta, niin mitä olen jutellut veteraanien kanssa, meillä (Väinö Linnan itsesensuurin avustuksella) on todella räikeän valheellinen ja kaunisteltu kuva sodasta, jossa reilut miehet vain reiluuntuivat ja jalostuivat. 

Suomenruotsalaisen eli suojeluskuntaupseerien perillisten upseeriston  sikamaisuus ja julmuus on vieläkin täydellinen tabu ja häivytetty historia. Jos joskus esille pääsee aitoa lähentelevä sodan kuvaus taiteen kentällä vapaaksi, ihmiset oksentelevat pitkin nurkkia. Sodasta on tehty kaunis, jalo ja terapeuttinen kokemus ja "koetus", kun sota on ruma ja sielua tuhoava. 



Hei lyödään rytmissä valkoisia pesukoneita ja pullistellaan lihaksia ja tanssitaan. 



Voitte vain arvata, olisiko ollut mitään mahdollisuutta saada kansallistatterin dramaturgien ohi kohtausta sotahistoriasta, jossa piripäiset sotilaat panevat toisiaan perseeseen laulaen lastenlauluja?



Talvisotakin oli vain fastisteja rotuideologisesti symppaavien ministerien valinta diplomatian ja maanvaihdon sijaan - tämä on historijoitsioiden mukaan yksinkertainen historiallinen fakta. Neuvostoliitto ei ideologisesti eikä strategisesti missään tapauksessa ollut hyökkäämässä Suomeen ennen kuin ministeri Erkko kävi kiljumassa Molotoville varmana Hitlerin maailmanherruudesta, rotuveljeydestä ja Suur-Suomesta. Suomessa opetettiin rotuoppeja kouluissa sisällissodan jälkeen suojeluskuntalaisten opettajien voimin. Vasemmistolaiset eivät saaneet toimia opettajina kuin muutamalla harvalla paikkakunnalla. 

Kansallisteatterin tuntematon sotilas oli jotain aivan käsittämätöntä sotanostalgiaa. Oikeistolaisten virkmiesten mieleen, jotka valvovat opetusministeriössä kansallisteatterinkin toimintaa.

Jos taiteelle annetaan tehtävä inhimillistää ja sympata taisteluhaluisia kristus-pelastaja-sotilasta ja näyttää sota itsestäänselvänä, mystisenä kansan selviämiskamppailuna, niin siinä jo väärennetään historiaa ja jatketaan vanhalla propagandaladulla, kuten Amerikka tekee nyt Irakin ja Afganistanin kärsivien sotilaiden imagolla. 

Suomalainen psyyke hajotettiin lisää sotien aikana, ihan sisällissodan jatkona aivan samalla ideologisella linjalla.

Ei ollut mitään kansaa kokoavaa kokemusta vaan sama törkeä aatelissukujen aloittama kansan runttaaminen jatkui, mikä alkoi reilusti ennen sisällissotaa (kansaa yritettiin nujertaa oikeistoporvareiden taholta palkattomuudella ja nälkäkuolemilla, puhumattakaan nyt 30-vuotisen sodan brutalisoivasta vaikutuksesta suomalaiseen alkoholismiin ja masennukseen: kirkko oli ensimmäinen Suomen Alko, ainoa valtuutettu alkoholin myyjä).

Historia ei häviä psyykestä, vaikka se piilotetaan faktoista. 

Suomalaiset syövät eniten maailmassa psykoosilääkkeitä ja sodan jälkeen Suomi teki "lääke"-huumeiden käytössä hurjan maailmanennätyksen, jota ei ole vieläkään rikottu  ja yksinkertainen syy on militaristinen oikeistofasismi, joka ajoi Suomen niin sisällissotaan kuin maailmansotiin. Taustalla tietysti originaali ruotsalainen imperialismi mikä jäi oikeistofasismina ideologiaksi Suomeen. 

Kansallisteatteri yms jatkavat jokaisessa sievistelevässä ja estetisoivassa  esityksessään Kekkosen ajan sensuuria.



Kekkosen ajan superlaaja sensuuri lisäsi kansan tajunnan skitsofreniaa ja piiloaggressioita ja varsinkin masennusta. Kansa pakotettiin näyttelemään Neuvostoliiton ystävää samalla kun Kekkonen kenraaleineen teki kauppa CIA:n kanssa, virkamiehet julistettiin jumalallisen erehtymättömäksi, demokratia häivytettiin valheilla, media sensuroi itseään ja kulissientakainen oikeisto kukoisti kun taas kriittiset saivat rajua ruoskaa ja työstä erottamisia.   

Sodat ja Suomen poliittinen historia on samaa julmuuden vaihetta, joka lähes pyyhittiin pois historiankirjoista, kun Tanskan/Ruotsin/vatikaanin miekkalähetyksissä teloitettiin satojen vuosien kuningasta vastustavia suomalaisia ja kaikki shamaanit "Jumalan vihollisina". 



Suomalaiset olivat onnellisen omavarainen ja ylpeä heimojen alue kunnes kirkko ja  kuningas halusi suomalaiset veroja maksamaan ja mm. tappamaan ja raiskaamaan saksalaisia 30-vuotisen sodan aikana. Suomalaisuus tuhottiin järjestelmällisesti - laki kielsi ankarilla rangaistuksilla muinaiskulttuurin kaikki piirteet. 



1072 Paavi antoi ensimmäistä kertaa katolisen kirkon historiassa luvan tappaa kastettuja ihmisiä ilman inkvisition tutkimuksia, kun Ruotsin ruhtinaat halusivat tehdä joukomurhia kostoksi ja verotusalueen sekä kirkkojen varmistamiseksi. 

En liioittele lainkaan tätä historiansokeutta, johon meidät on upotettu. 

Suomalaiset ovat autuaan tietämättömiä länsimaisen historiansa synnyn julmuudesta ja  kiittävät jatkosodastakin, joka muka teki meistä ihmeellisia yli-ihmistaistelijoita ja yhtenäiskulttuurista ylpeitä nationalistisia yskisilmäisyyden orjia.



Nationalistinen sotahulluus on monelle isänmaallinen teko mutta sillä ei ole mitään tekemistä historian ja kansan kärsimysten kanssa.