Karjahtelin riemusta, kun Hietalahden kauppahalli avasi ovensa työhuoneeni nurkilla. Vihdoinkin tänä ruokapetosten ja feikkisapuskan aikana arvostetaan laadukkaita peruselintarvikkeita. Maailmanluokan savukala, ruisleipä ja mainiot lounaspaikat ovat houkutelleet Hietalahteen myös aimo liudan turisteja. Mahtavaa!

Kunnes paikalle tuli suomalainen byrokraatti. Kuten on uutisoitu, viranomaiset ovat kieltäneet asiakkaita poimimasta herkkuja eri tiskeiltä ja istumasta sitten samaan pöytään. Kauppiaat eivät kuulemma voi muutoin valvoa päihtymistä tai alaikäisten juopottelua.

Uskomatonta. Jos joku on huolissaan humalaisista tai teinidokailusta kauppahallissa, hän on vakavasti vieraantunut todellisuudesta.

Osuin paikalle, kun tätä käytäntöä selostettiin kauppahallissa hämmästyneelle turistille. Matkailija ei ymmärtänyt kolmea asiaa: Miten syömisestä ja juomisesta on tullut tällainen ongelma? Kuka laatii näin typeriä sääntöjä? Miksi ihmeessä niistä ei voida joustaa, jos kaikki läsnä olevat täysijärkiset aikuiset ovat asiasta samaa mieltä?

Tässä kiteytyy jotain hyvin suomalaista. Mietin, olisinko törmännyt vastaavaan missään muualla. En.

Kenellekään ei ole ongelma Lontoossa tai Marseillessa, kun pakistanilaiseen ravintolaan vie oman viinipullonsa – muslimiravintoloitsija peräti kannustaa siihen. Kenellekään ei ole ongelma Sisiliassa, kun lounashummerinsa voi valita suoraan kalastajan jäälaatikosta. Tai Bangkokissa, kun virallisen sulkemisajan jälkeen oluensa saa pahvimukiin kaadettuna.

Miten meistä tuli maailman mittakaavassa poikkeuksellisen neuroottisia?

Suomi on kuin Singapore, Aasian ahdistavin kaupunki. On rahaa, turvallisuutta ja hohtavia pintoja, mutta kieltotauluihin törmää viiden metrin välein: purukumin syöminen on kielletty, junassa opiskeleminen on kielletty, pysäköinti, tupakointi, kaikki.

Suomessa olisi useimmiten edellytykset lähes täydelliseen meininkiin. Mutta täällä onnistutaan ryssimään tunnelma pilkunjyystöllä ja tilannetajun puutteella.

Juuri tästä syystä niin moni viettää tänäkin kesänä lomansa jossain muualla kuin Suomessa. Ei se hinnoista tai eksotiikannälästä johdu, vaan siitä, että täällä ei voi ottaa rennosti.

Riku Rantala  Kirjoittaja on Madventures-seikkailija, joka ei usko jouston johtavan heti anarkiaan.